PETTURI Xneme käveli ryhdikkäänä Baviasi IX Viziamin tehdasaseman Ipharin hallussa olevalla alueella. Kaikki Imperial Pharmacyn jäsenet olivat hyvin ansaitulla levolla, tai niin hän luuli. Sosanin jaarli tarkkaili hänen kaikkia liikkeitään valvontakameroiden kautta. Ikääntyneen suuraatelisen naamalta näkyi iän ja viisauden uurteiden keskellä myös vuosisataisten huolten, kurinalaisen elämän ja itsensä kieltämisen uurtamia juovia. Hän sormeili Amarran Raamattua, joka roikkui aina hänen vyöllään kullatulla ketjulla. Samalla hän muodosti pienen rukouksen seuraamansa henkilön puolesta korkeimmalle, vaikka uskoi Xnemen jo astuneen rajan yli kohti iankaikkista kadotusta. Xneme käveli nopeasti kohti hangaareja. Hän piti naamallaan ystävällisen hymyn ja Ipharin kunniamitallit kilisivät iloisesti hänen huollitellulla univormullaan, joka osoitti korkeaa arvoa suurvartion peitsissä. Normaalit Sosan III - planeetalta värvätyt sotamiehet, jota toimivat vartiointitehtävissä tekivät Xnemelle kunniaa, mutta perässä seurasi neljä turvamiehiksi naamioitunutta eliittisotilasta. Mikäli Xneme olisi ollut valppaana, hän olisi huomannut omien turvamiestensä vaihtuneen muutama tunti sitten. Jaarlin omat henkivartijat olivat eliminoineet Xnemen turvakaartin ja aloittaneet hallitsijansa käskystä varjostamisen. Jokainen askel vahvisti heidän saamaa tietoaan mustista ajatuksista, jotka olivat hukuttaneet alleen ennen niin uskoa täynnä olevan sielun. Saavuttuaan hangaarisektoriin, Xneme avasi salasanallaan pääoven. Hän astui rauhallisesti sisään, mutta hermostumisen merkit olivat jo korkeasti koulutetuille varjostajille näkyvissä. Yksi heistä oli saanut papin koulutuksen, ja mutisi pyhiä lauseita torjumaan nyt petturiksi paljastumassa olevasta jäsenestä huokuvan pimeyden. Herran valo muodosti pyhistä lauseista kilven, joka pysäytti kaikki pimeyden lonkerot, joita Xneme lähetti pelkällä olemuksellaan ympärilleen Kuten odotettua, Xneme marssi suoraan kohti suurherrojen kultakirjaimin merkittyä hangaarihallia. Tärisevin käsin hän painoi tunnuskorttina kortinlukijaan, miettien jo mitä tekisi varastetuilla rikkauksillaan, miten saatuttaisi pyhät alttarit ja esineet ja miten joisi pyhän viinin uusien herrojensa joppoloissa. Hän suorastaan hekotti itsekseen miettiessään uuden herransa, Arto Nupposen hänelle palkinnoksi antamaa tyydytystä. Musta langennut ei heti tajunnut korvia särkevää törähdystä oven kieltäydyttyä avautumasta tunnuskortin koodille. Hän kokeili uudelleen ja vielä kolmannen kerran, kunnes kirosi rumasti ja lausui turhaan Jumalan nimen. Se oli varmistus jaarlin epäilyksille. -Imperial Pharmacyn vartiojoukot joukot polttakaa petturi! Xneme, antaudu heti tuomittavakseni ja sielusi voi vielä ehkä pelastua. Kuului kuulutus alueen kovaäänisistä. Xneme tempaisi reisikotelossaan olevan gallentelaisen konepistoolin, hyppäsi pimeyden ja mielipuolisuuden vahvistamilla voimillaan neljän varjostajan vangitsemisyrityksen ulottumattomiin. Samalla hän avasi tulen perässään olevie sotilaita kohti surmaten yhden välittömästi. Lukuisat ilmanvastuksesta hehkuvan kuumaksi lämmenneet minipallot läpäisivät turvamiehen kevyen suojavarustuksen helposti repien kauhistuttavia reikiä tämän ruumiiseen. Kolme hengissäolevaa suojautui paksujen kannatinpalkkien taakse. Xneme itse aktivoi arvokkaan henkilökohtaisen suojakentän, jonka oli saanut Vaari Valiukselta, Imperial Pharmacyn suurisältä, Sosan III:n jaarlilta, kiistämättömän voiton symbolilta, maailman rakastetuimmalta sankarilta, itsejulistautuneelta profeetalta, kyseenalaistamattoman totuuden puhujalta, puhtaan uskon opettajalta, universumin leijonalta, taivaankannen kannattajalta, kaikkien kerettiläisten tuhoajalta, noitien piinalta ja kultaiselta vuorelta ylenemislahjaksi. Vartijat avasivat tulen lasereillaan. Lasersäteet näkyivät varsin selvästi ilman värähtelyinä niiden ympärillä. Lähes sokaisevana ne näkyivat suojakentän ulkopuolelle kohdassa, missä tähden kuumuus kohtasi pyhän artifaktin, jonka itse ahjoherra Max Gank oli takonut pyhissä liekeissä. Xnemellä ei ollut suojapaikkaa mihin piiloutua, joten hän joutui turvaamaan pelkästään suojakenttäänsä, joka tuntuikin kestävän. Se muuttui ensin punahehkuisesta muutamassa sekunnissa siniseksi, sitten valkoiseksi ja lopulta murhaavan violetiksi. Jopa Xnemeä lähellä oleva seinärakenne alkoi osoittaa sulamisen merkkejä suojakentän johtaessa miljoonia asteita ympärilleen. Petturi tiesi olevansa turvassa lasersäteeltä, mutta olevansa hukassa mikäli sallisi sulan metallin peittää itsensä. Hän hyppäsi nopeasti kohti vartijoita. Kaikkein lähimpänä mustaa petturia oleva turvamies käytännössä höyrystyi Xnemen juostessa niin lähelle, että suojakenttä osui tähän. Toisen hän murhasi kiroamalla tälle riitaisan valheen. Lopulta Xneme käänsi huomionsa kohti viimeistä hengissä olevaa vartijaa. -Minä kiellän sinut! Karjaisi pappiskoulutuksen saanut vartija. Hän loi rukouksellaan pyhän kilven torjumaan aseen sylkemät minikuulat. Xneme oli kuitenkin enemmän kyllästetty pahuudella ja Nupposen valheilla kuin mitä osattiin odottaa. Hän alkoi raakkumaan kurkkuäänellään kauhistuttavia vääryyksiä ilmoille. Pyhät sanat käännettin epäpyhiksi, armo moukariksi ja totuus valheeksi. Kaaoottiset sanat iskivät pappismiehen loistavan kilven läpi, repien hänen ruumiinsa kappaleiksi, vapauttaen sielun hyvin ansaitsemalleen matkalle kohti Taivaan iankaikkista valtakuntaa. Xneme ymmärsi hyvin, että suunniteltu corp varkaus oli menettänyt onnistumisen mahdollisuuden. Hän oli kuitenkin tehnyt tyhjäksi entisen suurisänsä yritykset vangita hänet, ja lähti juoksemaan kohti henkilökohtaista telakkaansa. Vapaus hänen itsensä luomassa pimeyden vankilassa oli vain kymmenien metrien päässä Matka Ipharin hangaareilta Xnemen telakalle ei ollut pitkä, sillä hänet oli palkittu uroteoista hyvällä telakkapaikalla. Kuitenkin juuri oven edessä häntä kohtasi kauhistuttava näky. Tien vapauteen tukki harmaaseen aatelisasuun pukeutunut, paimenkeppiinsä nojaava vanha, heikolta näyttävä mies. Vanhuksen silmissä kuitenkin loisti kultainen, puhtaasta vihasta syntyneet liekit. Suurmiehen pään takana loisti sokaiseva kirkkaus ja ääni oli voimakkaan kantava, eikä sopinut ollenkaan vanhuksen rahisevan hengityksen kanssa yhteen. Verinen yskä ravisteli vanhuksen kehoa ennen kuin hän avasi ketjussa roikkuvan Amarran Raamatun. Xneme alkoi mutisemaan riitasointujaan, kurottaen pahuuden raatelulonkeronsa kohti tuota vanhaa miestä. Ilmassa kajahti totuus. Yksi pyhä sana, jonka vain todella hurskaat saattoivat lausua. Sen kuulevat viattomat ja lausuja täyttyivät taivaallisella rauhalla, tunsivat kehonsa elpyvän ajan rasituksista ja näkivät pyhiä asioita ympärillään. Hetken aikaa vanhus näytti nuorelta mieheltä seistessään selkä suorana, sauvaansa nojaamatta. Hengitys ei enää rahissut ja kädet eivät tärisseet raskaan kirjan painosta. Xneme sensijaan tunsi aivan eri asioita. Pyhä sana keskeytti hänen riitasointunsa. Ne työnnettiin takaisin hänen kurkkuunsa ja puhkaisivat tärykalvot harhaoppisen korvista. Sielu tunsi kipuna eron Jumalasta, kaiken luojasta. Kadotetun kodin jonne ei koskaan pääsisi. Tunsi esimakua tulevasta liekkien täyttämästä kadotuksesta jonne oli vapaaehtoisesti lupautunut. Kaikki täyttämättömät lupaukset joita oli nähnyt ja joiden edistämiseksi oli aikanaan taistellut. Xneme lähes putosi polvilleen pyhän totuuden sanan voimasta. Korvat verta valuen, ruumis voimattomana ja sielu tyhjänä hän puri hampaansa yhteen ja valmistautui ampumaan suurisänsä. Hän ei kuitenkaan saanut kättään tottelemaan. -Mene, äläkä koskaan palaa. Voit katsoa itsesi karkoitetuksi seurakunnastamme. Sanomansa jälkeen Vaari astui sivuun käytävältä, viittoen Xnemeä poistumaan ikiajoiksi Ipharin tiloista. Xneme irrotti helpottuneena otteen aseensa kahvalta, sillä hän ei ollut varma olisiko pystynyt pitelemään kädessään polttavan kuumalta tuntuvaa asettaan. -Uusi herrani, Arto Nupponen kostaa tämän! Me tuhoamme Imperial Pharmacyn! Xneme huusi heikolla, käheäksi muuttuneella äänellään. -Tuhoamalla meidät pääsemme vihdoin iankaikkiseen autuuteen. Jokainen alamaiseni heittää mielihyvin henkensä taistelussa kaltaisiasi kavalia kieliveljiä vastaan. Aikanne kuitenkin on koittamassa. Et voi paeta kylvämääsi kadotusta. Mene ja nauti siitä onttoudesta minkä olet itsellesi rakentanut, mikäli pystyt. Kokemasi tuska oli vasta pientä siitä mitä tulet kokemaan iankaikkisesti. Xneme poistui kirouksia syytäen aluksensa saastaisiin pimentoihin. Vaari katseli hetken miestä, jota muutamia tunteja sitten kutsui yhdeksi rakkaimmista ystävistään, ja jonka kanssa oli kahlannut polvia myöten veressä lukuisissa noitavainoissa. Hän päästi yhden pienen rukouksen, vaikka tiesi ettei kuolevaisen rukoukset pysty kadotettua löytämään. Tämän jälkeen hän poistui kohti eunukkikuoron laulua, kohti mukavasti sisustettua hyttiään ja palvelijoiden valmistelemaa yrttikylpyä, jonka höyryt ehkä hieman lievittäisivät poltetta vanhoissa keuhkoissa.